Olet varmaan joskus itsekkin aloittanut lauseen otsikon mukaisin sanoin tai jos et ole voi olla että joskus tulet niin tekemään, mutta miten se on jatkunut tai tulee jatkumaan? Onko äiti vähän... väsynyt? Vai ehkä sittenkin ylpeä? Rakastunut? Onnellinen? Tunteet ne jaksavatkin heitellä miten sattuu. Joskus sitten ehkä saa repiä hiuksia itseltään päästä, mutta antaa vauvan vielä ajaa asiaa äitin kaljuuntumiseksi. Meillä ei siis asustele vielä tuhmauhmaa tai teinimonsteria, mutta niidenkin aika koittaa vielä. Viikot tuntuu menevän niin nopeasti, että kohta varmasti huomaa pienen kasvavan itsestä ohi. Vaikka juuri oltiin synnärillä äitin pieni täyttää jo 3 kk.
No kukas se äiti sitten on? Iältään lähempänä vielä omaa syntymäänsä kuin keski-ikää. Monesti vaihtuneista hiustenväreistä huolimatta blondi, värin voi kuulemma peittää, mutta totuus paljastuu hetikun suu aukeaa. Ikuinen haaveilija. Sinkku. Onnellinen siitä mitä elämä on antanut, vaikka välillä usko meinaa mennä. Uskoo silti, että kaikella on tarkoituksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti